Hyvää pääsiäistä!

 

Aamun sarastus.

Rauhallista pääsiäistä yllä olevan kuvan saattelemana. Tässä kuvassa mieli lepää ja auringonpaiste kohottaa katseen ylös taivaalle. Kirkkaus auringonvalon säteiden kautta antaa toivoa ja uskoa hyvään päivään.

 

Rauhallista pääsiäisen aikaa!

 

Tunnelmaa havujen keskellä

 

Kuvassa nähtävillä tunnelmaa pihavalojen katveesta. Tuijien oksilla paksun lumipeitteen alla tuoksuu voimakas, pakkasella korostuva metsänhavujen vehreyden tuoksu. Taustalla hohtaa hopeanvalkeina pakkasen puremina koivujen oksat. Tästä tunnelmasta olemme saaneet nauttia tänä talvena täällä Kanta-Hämeessä.

 

Allasprojekti, osa 3

Kun suurimmat kivet oli kaivettu, alkoi mullan laittaminen istutusaltaisiin ja kasvien istuttaminen. Olin varannut pihamaamme muista kasvipenkeistä perennoita siirrettäväksi tämän projektin alueelle. Valitsin kasvit pihamaamme muista kukkapenkeistä, koska päätin kokeilla kestävätkö ne istutusaltaissa hengissä talven yli. Niiden pitäisi kestää, mutta talvi saattaa yllättää tänäkin vuonna. Kevät sen siis näyttää, lähtevätkö kasvit kasvamaan vai ovatko ne ns. menneen talven lumia.
 

 

Yläpuolella olevissa kuvissa on kasvillisuutta, jonka istutin allaskulmauksen istutusalueille. Valitsin kasvit pihamaaltamme - nähtäväksi jää, menestyvätkö kasvit talven kylmyyden keskellä ja lumen peitteleminä hengissä.

 

Tässä kuvassa tilanne, johon pääsimme perheemme yhteisessä projektissa ennen talven tuloa.

Allasprojekti, osa 2

Allasalueelle tarvittiin paljon kiviä. Korostan: paljon kiviä! Mistäpä muualta niitä löytyikään kuin isolta "hehtaarin" pihamaaltamme! No, ei pihamaamme nyt hehtaaria ole, mutta hehtaarin suuruiselta se tuntuu silloin kun leikkaa ruohoa! Onneksi tontilta löytyy kiviä kun niitä hakee; riittää kun iskee lapion maahan ja ei muuta kuin mies rautakangen päähän ja kaivamaan… Arvaatteko kuka ne isoimmat kivet kantoikaan? Rakas aviomieheni! Pienempiä kiviä kantoivat sitten lapset ja minä. Lapset omasta halusta mukana, minä innoissani rakennuspuuhista ja koirat innoissaan uusista kuopista ja hajuista. Tämä onkin sitten yhteinen perheprojekti!

 

 

Kiviä poimimme omalta pihalta luonnonmaaosuudelta ja aidan vierestä. Työtä tehtiin koko perheen voimin. Meillä oli maan pinnalla näkyvissä pieniä osia kivistä ja kuinka ollakaan niistä tuli varsin isoja järkäleitä liikuteltaviksi, kun niitä kaivettiin esille. Isoimmat kivet laitoimme pohjalle ja kaikki kivet, joita jaksoimme useampana päivänä kaivaa ja kantaa tai liikuttaa laitoimme allasalueelle.

 

 

 

Vielä jäi kivien keräämistä tulevaksi kesäksi. Tämä taitaa olla ns. ikuisuusprojekti pihallamme.

 

 

 

 

Allasprojekti, osa 1

Nyt flunssaisena on hyvä tarttua menneisiin ja tuleviin unelmiin... Nyt kerron teille allasprojektista, jonka aloitimme viime vuonna loppukesästä ja projekti ehkä jatkuu tänä kesänä.

 

Aloimme viime elokuussa rakentaa allasaluetta yhteen talomme ”pimeistä nurkista”. Allas oli meillä jo ennestään (lasten ollessa pieniä halusin ottaa sen pois pihaltamme tapaturmien ehkäisemiseksi; vaikka olenkin aina ulkona lasten ollessa pihalla). Nyt lasten jo vartuttua oli mahdollista ottaa allas jälleen esille ja laittaa purokin solisemaan…

 

Rakensimme ensin allasalueelle raamit. Etulauta tuli kyllästetystä puusta, jonka maalasimme ruskeaksi. Allasalueen sisältä katsoimme paikat virtaavalle purolle (kuvassa vasemmalla) ja varsinaiselle altaalle. Lisäksi katsoimme istutuspaikat kasveille. Tuhkahiekkapohjan alle laitoimme suodatinkankaan.

 

Kun paikat virtaavalle purolle, varsinaiselle altaalle ja kasveille oli päätetty ja korkeudet mitattu, alkoi varsinainen työ. Jotta allas ja virtaavan puron laskukohta saatiin oikealle korkeudelle, kaivettiin maahan pari kuoppaa niitä varten. Virtaavalle purolle löytyi vanha ränsistynyt tiililava, jonka avulla vesi saadaan virtaamaan alaspäin. Maalattua etulautaa varten kaivettiin muutama tolppa maahan ja etulauta kiinnitettiin terassin rakenteisiin.

 

Talvisiivous

Mitä kaikkea lapsuuteen kuuluukaan, ainakin paljon erikokoisia ja -värisiä vaatteita! En olisi arvannutkaan kuinka paljon vaatteita mahtuukaan vaatehuoneeseemme ja kuinka paljon erilaisia lastentarvikkeita onkaan vuosien varrella tullut säästettyä… oli siis aika talvisiivoukselle ja ratkaista se, kuinka pieneksi jääneistä vaatteista pääsisi eroon.

 

Ainoa ongelma taitaa olla tunne, joka jokaisesta nutusta herää itselleni. Muistot ovat rakkaat, vaikka ne ovat vain vaatteita! Muistan kuinka tuolla vaatteella pieni tyttömme tuli kotiin sairaalasta, tuo vaate päällä leivoimme ekoja pipareita ja tuo vaate päällä vietimme poikamme yksivuotissyntymäpäivää… voi näitä muistoja. Syvä huokaus ja ei muuta kun pesemään ja silittämään vaatteita. Onkin ratkaistava laitanko vaatteet kiertoon vai pakkaanko takaisin laatikoihin säästääkseni ne! Siirsin vaatteet ainakin toistaiseksi tyhjän huoneemme hyllyille… silityksen ja pesun jälkeen.

  

Olenkin pohdiskellut, että ehkäpä huoneesta tulee uusi ns. pukeutumishuone ja muistojen "tulvalehto".

Mukavia siivoushetkiä kaikille! Eivätköhän tunteilut nyt riitä ainakin tältä päivältä! AIKA NÄYTTÄÄ MITÄ VAATTEILLE TAPAHTUU…

 

Uuden vuoden räiskeitä

Vietimme joulua rauhallisin mielin. Kodin lämpimässä tunnelmassa, takkatulen loisteessa, vaihtui myös vuosi mukavasti. Lasten kanssa ulkoillessa ja tähtisadetikkujen tuikkiessa oli mukava aloittaa vuosi 2013.

 

 

 

 

 

 

 

 

Puutarhassa vallitsee aikamoinen lumivaippa, joten kevättä odotellessa on mukava paneutua jouluna saamiini puutarhakirjoihin. Hmm... mitähän uutta miehenikin "päänmenoksi" tulee tänä vuonna puutarhassa taas keksittyä. Ainakin jatkuu allasprojekti, joka jäi viime syksynä hieman kesken. Esittelen allasprojektiamme tulevissa blogiteksteissä.